Vapaapäivän To-do-lista
Käykö teillekin näin? Olin tehnyt suunnitelmia, mitä kaikkea voisi tehdä, kun vapaa koittaa. Ajatuksena oli, että lähtisin Tampereelle ostoksille ja kävisin samalla kahvilassa nauttimassa cappuccinon. Yllättäen vapaapäivän aamuna mietin, että mistä aloittaisin kodin raivaamisen. Yhtäkkiä tuntui, ettei tästä kaaoksesta pysty lähtemään minnekään ja heittäytymään vapaalle. Huomasin, että tekemättömät työt tuntuivat liian raskaana takaraivossa, ja vapaapäivä muuttui yhtäkkiä siivouspäiväksi, jossa ei ollut sijaa hemmottelulle. Olisi erinomaista, jos pystyisi elämään vain hetkessä ja menemään fiilisten mukaan. Isossa perheessä järki ottaa kuitenkin usein ohjat käsiin. Cappuccinot saavat odottaa ja tämä nainen tarttukoon imurin varteen.
En ole koskaan ollut koko talon kerralla siivooja enkä kyllä nytkään ajatellut siivota koko taloa. Usein saatan jo viikon aikana pestä vessan tai keittiön lattian. Vessan siivoukseen liittyy usein näköhavainto, joka käskyttää ärsyyntyneitä aivojani toimimaan. Minulle usein asiat tapahtuvat saman tien. Tämmöisestä siivouksesta saa usein myös mielihyvää.
Minulle on ollut aina tärkeää, että kotona olisi kohtuullinen järjestys ja siisteys. Muistan äitini, joka usein lauantaina keräsi jätesäkkiin askartelujamme ja rikkinäisiä leluja. Äitilleni on ollut aina tärkeää, vaikka oli iso perhe, että on siistiä. Hän ei säästellyt juurikaan taideteoksiamme. Tärkeimmät muistot hän säästi. Lapsista usein tulee vanhempiensa kaltaisia, ja niin myös minusta. Lapsilta kertyy sen verran elämän aikana tuotoksia, että ihan viisasta on hävittää; kaikkea ei tarvitse säästää. Pyrin itse hävittämään tavaraa ja vaatetta säännöllisesti. Koti pysyy silloin siistimpänä ja myös siivous on helpompi tehdä, kun ei ole liikaa tavaraa. Laitan myyntiin tai kuskaan Uffille tai Punaiselle Ristille. Onneksi tänä päivänä on ymmärretty tavaran kierrättämisen idea.
Me ihmiset kuormitumme hyvin eri asioista. Itselleni kodin järjestys tuo mielenrauhaa. Aivoni focus näkee vaan kaaoksen ja sotkun. Yläkerta on meillä lasten käytössä, enkä sinne mielelläni mene. Pyykkiä viedessä yläkertaan joutuu usein epätoivon partaalle, että kuinka voi olla niin sotkuista. Meillä ei ole virallista siivouspäivää, vaikka se on sovittu perjantaille. Välillä käyn järkyttämässä itseäni, ja silloin usein toimivin keino on kerätä kaikki älylaitteet pois kahden tunnin ajaksi ja alkaa porukalla siivomaan.
Jokaisen koti saa olla kuitenkin sallainen, kun haluaa. Pääasia on, että itse on sinut asian kanssa ja viihtyy siellä. Jos haluaa muutosta ja apua, silloin kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen.
Vapaapäivään palatakseni, ehkäpä laitan ruoan, pyykkiä, imuroin ja pesen vessan. Kevyt siivous on usein parempi kuin tuntikausia hiki hatussa, väsyttää itseä. Sen jälkeen lähdemme lasten kanssa käymään katsomassa Riesapelleä paikallisessa kauppakeskuksessa ja irtokarkkihyllyn kautta kotiin. Ja sehän kuulostaa ihan hyvältä!
Iloa sinullekin tähän päivään!